Kirjoahvenheimoon kuuluu yli 2 000 tieteellisesti kuvattua lajia. Ne ovat makean veden kaloja ja niitä esiintyy trooppisissa ja subtrooppisissa vesissä Australiaa ja Uutta Seelantia lukuun ottamatta. Ainoastaan muutama laji elää osittain murtovedessä.
Kirjoahvenet ovat älykkäitä ja ne ovat sosiaalisesti tiedostavia ja käyttäytyviä, minkä vuoksi ne ovat mielenkiintoisia akvaarion asukkeja. Tyypillistä kirjoahvenille on myös kehittynyt huolehtiminen poikasista. Useimmat lajit ovat aggressiivisia ja puolustavat reviiriä. Monet lajit ovat petokaloja.
Kirjoahvenet ovat sopeutuneet erittäin hyvin erilaisiin biotooppeihin ja siksi lajit eroavat toisistaan huomattavasti koon (muutamasta senttimetristä noin metrin kokoisiin), värityksen, ulkomuodon ja käyttäytymisen osalta. Mutta mitä niillä on yhteistä? Miten voimme päätellä että kala on kirjoahven?
Ainoastaan kirjoahvenilla on seuraavat tuntomerkit:
1. Kohta, mistä suoli lähtee mahalaukusta, on kirjoahvenella aina mahalaukun vasemmalla puolella, samoin suolen ensimmäinen mutka mahalaukusta katsottuna on kalan vasemmalla puolella.
2. Kirjoahvenen sisäkorvassa olevista kuulokivistä eli otoliiteistä suurimmassa (sagittassa) on syvä, pitkä ja terävä ura joka erottaa anterokaudaalista pseudocolliculumia ja crista inferioria. Otoliitti on kalkista tai tarkemmin aragoniittikiteistä ja otoliittiproteiinista koostuva ”kivi”, jonka avulla yhdessä karvasolujen kanssa aistitaan ääntä ja kiihtyvyyttä.
3. Kirjoahvenen leukalihakset ja nieluleuat ovat erikoistuneet niin, että kala pystyy liikuttamaan leukojaan hyvin tehokkaasti ja monipuolisesti. Kalat käyttävät yleensä leukojaan ja niissä olevia hampaitaan ruokaan tarttumiseen, kun taas ruoan hienontaminen tapahtuu nieluhampaiden avulla. Leukalihasten monipuolisuus on mahdollistanut kirjoahventen erikoistumisen hyvin erilaisten ravintojen hyödyntämiseen. Kirjoahventen ruokavaliot ulottuvat siten vegetarianismista pedofagiaan.
Edellä selostettujen tuntomerkkien selvittäminen voi olla hankalaa avaamatta kalaa. On vielä joitakin tuntomerkkejä, joita voi katsoa. Mutta ne eivät kuitenkaan esiinny pelkästään kirjoahvenilla, kuten edellisten osalta on asian laita, vaan löytyvät myös muilta kalaheimoilta. Mutta koska nämä muut miltei poikkeuksetta ovat merivesikaloja, on erehdyksen riski kuitenkin pieni.
Tällaisia tuntomerkkejä ovat:
1. Vain yksi pari sieraimia (useimmilla muilla kaloilla on kaksi sierainparia). 2. Kaksiosainen kylkiviiva.
3. 16 (joskus 14) eväruotoa pyrstöevässä.
4. Kovia eväruotoja selkä-, perä- ja vatsaevissä.
Eli jos näet makeassa vedessä viihtyvän kalan, jolla on vain yksi sierainpari sekä kaksiosainen kylkiviiva, voit olla melko varma, että se on kirjoahven.
Lisää tietoa kirjoahvenista löydät wikipediasta